Benelux hommia.

Uku sängyssään.

     No niin. Vähän on ehtinyt jo aikaa vierähtää edellisestä päivityksestä suomen kielellä, syynä lähinnä se, että kaikista odotuksista huolimatta olemme harrastaneet pääasiallisesti pyöräilyä viimeaikoina. Mutta tehdäänpä nyt sitten jonkin näköinen yhteenveto viikon tapahtumista.

    Eli Zwollessa olimme  Uku Jaatisen, joka muuten on helvetin kova jätkä( laitetaan siulle Uku se tilinumero sähköpostissa) luona yöpymässä.  Ukullahan oli melko paljon kaikenlaista opiskeluun liittyvää kiirettä viikonlopun aikana, joten hengailtiin Zwollessa melko paljon omillamme. Se sopi meille vallan mainiosti. Ukun kämppä oli perus opiskelijakämppä, jonka hän jakoi Turdyk nimisen turkkilaisen herrasmiehen kanssa. Turdyk(kavereilleen mr. T) suhtautui meihin mukavasti, vaikka tila oli kortilla. Kahden metsältä haisevan suomalaisen miehen majoittaminen ei ajatuksenakaan ole kovinkaan houkutteleva.

Tuomas lauantai aamuna valovoimaisena

     Ensimmäinen ilta meni huilaillessa. Perjantaina kävimme romanttishenkisellä illallisella kahdestaan, minkä  jälkeen liityimme Ukun ja muiden opiskelijoiden seuraan. Opiskelijoita oli ympäri eurooppaa ja sulauduimme Zwollen tuohon sekalaiseen seurakuntaan kuin sosiaaliset kameleontit.(les cameleonts social sanoo ranskalainen).  Ilta sujui rattoisasti ja annoimme suomalaisesta perusjanarista valovoimaisen ja eloisan kuvan. Lauantaina kävimme junalla Amsterdamissa. Pienen hostellihölmöilyn vuoksi visiitti jäi yhden illan mittaiseksi, mikä on aivan liian lyhyt aika tutustua moiseen miljoonakaupunkiin. Kaupunkiin joka on tunnettu monista museoistaan, eloisasta yöelämästään, polkupyöristään, coffee shopeistaan  ja syntisistä punaisten lyhtyjen kaduista. Museoista olimme lähellä käydä vodkamuseossa, mutta korkea pääsylipun hinta sai meidät jättämään väliin tämän kutkuttavan jännittävän historiallisen kokemuksen. Punaiset lyhdyt kävimme tsekkaamassa, mutta tähän huviin emme kuitenkaan osallistuneet, vaan tyydyimme tekemään havaintoja kaukaa. Amsterdam oli oiva kaupunki, me emme kuitenkaan sukeltanut sen pyörteisiin kuin syvän meren sukeltaja Mariaanien hautaan, vaan snorklailimme ujosti pinnan lähellä observoiden ja muistiinpanoja tehden.

      Edellämainitun hostellihölmöilyn takia nukuimme muutaman tovin amsterdamin juna-asemalla ja otimme aamujunan takaisin Zwolleen. Sunnuntain vietettyjen lepohetkien johdosta olimme maanantaina huikeassa pyöräily iskussa. Yleensä kun olemme pysähtyneet olemme aina jääneet yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Olemme aina laiskoja lähtemään niin myös tällä kertaa. Lähtömme viivästyi noin neljä tuntia. Tämän vuoksi jäimme hieman jälkeen etenemistavoitteestamme. Hollannissa niinkuin myös saksassa tuuli oli koko ajan meille vastainen. Se toi oman hermoja kiristävän mausteensa pyöräilyyn. Toinen mielenkiintoinenkin asia voi jonkun mielestä olla se, että tuo pyöräilijöiden paratiisiksikin kutsuttu maa, on täynnä hienoja polkupyörä reittejä, jotka kiemurtelevat sokkelomaisesti risteillen, alkaen ja loppuen mitä yllättävimmässä paikoissa. Sitä ajelee kaikessa rauhassa hienoa punaisella maalilla päällystettyä sileää asfalttia ja päätyy jonkun jonkun kaupan takapihalle umpikujaan. Systeemihän toimi siellä niin, että pyöräily reiti ovat merkattu vihreillä kylteillä missä on vain joku numero. Numerolla merkataan joku tietty kiinnekohta ja jos sinulla on kartta voit kokoajan seurata menoasi näiden kiinnekohtien avulla. No, nämä kartat ovat melko tyyriitä emmekä me parin päivän vierailun vuoksi halunneet ostaa sellaista. Autoteiden kyltit opastavat seuraavaan kaupunkiin, mutta niitä ei saa ajaa. Pyöräreitit opastaa seuraavaan kiinnekohtaan, mutta kun ei ole mitään hajua että missä mikäkin kiinnekohta sijaitsee. Nooo tästä pienestä avautumisesta saattaa hidasälysempikin ymmärtää, että välillä hampaat kiristyivät ja hollantilaiset perverssit tieverkkojen suunnittelijat kirottiin helvetin alimmille tasoille. Kaikenlaisista vastoinkäymisistä selvittiin kovan kunnon, buddhalaisten mielikuvaharjoitusten sekä kulkupeliemme kääntyvien etupyörien ansiosta. 

       Belgiassa meitä odotti päivällinen Joonaksen äidin entisen työkaverin ystävän luona. Tämä mainio polkupyöräintoilija oli kreikkalaisbelgialainen mies nimeltä Nektario Keopetzis. Meidän piti vain syödä ja keskustella hieman pyöräilystä ja jatkaa matkaa, mutta Nektarion sekä hänen vaimonsa Vanessan ylenpalttinen vieraanvaraisuus sai meidät jäämään yöksi. Heillä oli myös kolme pientä lasta Lilas, Momo ja Nina. Nektariolla ja Vanessalla oli erikoisjärjestely nukkumisen suhteen jo ilman meidän tuloakin, joten me nukuimme ulkona teltassa. Tämä sopi meille tietenkin oivasti. 

        Nektario ja Vanessa olivat itse ajaneet muutama vuosi sitten Belgiasta saharaan, joten heillä oli kullan arvoisia neuvoja meidän matkamme varalle. He naureskelivat meidän suunnitelmille ja kertoivat, että reitti-valintamme ei voisi huonompi olla. Nektario pudotteli meille kullan arvoisia neuvoja jatkuvalla syötöllä, samalla kun kaitsi kahta vanhempaa mukulaa. Varsinkin Momo taisi sulattaa Tuomaksen paatuneen ja elämän koventaman sydämen. Kävimme myös De bike nimisessä polkupyöräliikkeessä huoltamassa Joonaksen kulkupeliä, jossa oli ilmaantunut jonkun näköistä vaihde ongelmaa. De biken kokenut pyörämaakari ilmoitti myös että olimme ajaneet koko matkan puolityhjillä renkailla ja nyt kun paineet ovat kohdallaan on polkeminenkin sujunut rattoisammin. Vietimme mahtavan illan Genkissä Nektarion ja hänen perheensä luona ja tuon vierailun hedelmiä pääsimme korjailemaan liikkeelle lähdettyämme.

Pyöräilypäällikkö ja Tuomas

        Belgia maana oli meille ehkä se, mistä tiesimme vähiten ja mikä oli tarkoitus olla vain tylsä välimaa ennen Luxemburgin pitstoppia. Maa kuitenkin yllätti meidät monellakin tapaa. Luulimme että tämähän on samanlainen tasainen maa kuin hollantikin, mutta Ardenneilla olivatkin rankimmat mäet mitä matkallamme on tähän mennessä vastaan tullut. Meillä olisikin mennyt tuplasti enemmän energiaa ja aikaa ilman Nektarion reitti ohjeita. Seurasimme kanaaleita jotka laskivat Mass nimiseen jokeen. Mass jokea etelään kohti Liegeä. Sieltä ulos meidät opasti paikallinen pyöräily päällikkö jonka nimeä emme tajunneet kysyä, mutta jonka kanssa Tuomaksella oli kunnia poseerata samassa kuvassa. Liegestä jatkoimme Ourthe joen vartta pitkin etelään. Nukuimme yhden yön metsästäjien passipaikalla. Yö oli täynnä kengänsiirtelijöiden kahinaa, villisikojen röhkintää ja kiimaisten peurojen mylvintää. Se jos mikä sai kaksi karskia urosta nukkumaan sikeämmin kuin koskaan. Me nukuimme kuitenkin melko huonosti. 

          Seuraavana päivänä ajoimme vallankaappaus mielessämme Luxenburgiin. Jossa insideman, Tuomaksen entinen naapuri, tohtorismies Sinkkos Lasse vaimonsa Anskun kanssa meitä jo odottikin Lasagne valmiina.

Kaatumis tilasto: Joonas 3 Tuomas 0

Lyhenteitä matkalta: Pomo = poltettu moottoripyörä

                               Mopi = mojova pieru

                               Koha = kova hanu

                               Sumu = Suomursu(yksi kengänsiirtelijöistä)

Ajotietokoneesta: matkaa takana 1990km

                            huippunopeus 63km/h

                            keskinopeus 17,5km/h

No tässä näitä. Myö jatketaa ajelua ja päivittelyä harvakseltaan.

Joonas ja Tuomas 

Kovat Hanut

In english please?

       It has been three weeks from the day we left Copenhagen. There we met great people who asked if we could write some stuff in english also. We promised that we would, and this is us keeping that promise. After Copenhagen we have ridden approximately 800km and now we are in Genk, Belgium visiting this friendly great couple Nektarios and Vanessa. I'm sitting on Nektarios computer writing this stuff and after I get my parts done Tuomas will come and add his stuff and correct my mistakes:)
      From leaving Pekka and other people behind in Copenhagen we cycled very late into the night and were trying to find a place to crash. We couldn't sleep in the woods cause danish people build fences around their forests so we were forced to sleep in a public restroom near Rodhavne. First we were thinking how low can we go but the handycapped/female toilet was very clean and spacious. After a goodnight sleep in a toilet we went onward with a ferrie to germany. In germany at first the roads kind a worried us because we didn't know how it would be driving on the side of them. But there usually is great little bicycleroads on the side of every main road so it was pretty simple even for guys like us. We spent couple nights in Kiel at our old highschool friends cousins place. Henni was his name. Lasse(our old friend) and Timo(Lasses other cousin) came by too and we had great time. We saw some tourist attractions some bars and last but not least Conan 3D (spoken in german). We felt like we had to leave too soon though we left one day later than we thought we would.
       For the landscape the northern Germany is a nice place to ride cause its pretty flat but cause of that its very windy also. I think that we experienced the hardest kilometres to this date in Germany cause of the  hard winds. In sweden there were some of hills and there are lots of hills to come. But the hills are like the taxes of bicycling. You allways get something back from them. After going uphill you usually know theres a downhill waiting. But when the wind is against you it's like someones fucking with you really bad.

Cat

        After three days padling against the wind we crossed the border to netherlands. We stayed in my friend Ukus dorm. He is an exchance student in Zwolle from Helsinki. First night we were too tired to do anything else than wash our clothes. On friday we went out with his friends. They showed us the best parts of the town. We had nice evening with them. Next day we took a train to Amsterdam. Next morning we took one back. We had fun. We pretty much rested the whole sunday in Zwolle and left Uku(our host) on monday. Then we started vigorous cycling to Belgium. The maze like biking network in netherlands got on our nerves and we would like to take this opportunity to send a nice f*ck you to the designer of  that system. Its almost impossible to orienteer there without the expensive biking maps. We were happy to get out of Netherlands, though theres nothing wrong with the people in there.
        Arriving to Belgium pretty much brings us to this day so Nektario thanks for having us and all you people who has crossed paths with us it's been fantastic and we will keep on going for a couple of months now. May our paths cross again and until that may our updates be frequent.