Kahden kaveruksen pyörämatka euroopan halki. Pitkään kytenyt unelma ajaa polkupyörillä Suomesta Euroopan eteläisimpään kohtaan on vihdoin polkaistu liikenteeseen. Varovaisen unelmoinnin sijaan on aloitettu konkreettinen valmistautuminen matkaan. Siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran sain päähäni ajatuksen että olisi hienoa ajaa pyörällä Euroopan halki on jo useita vuosia. Välillä ajatus matkasta on tuntunut vain kaukaiselta haaveelta ja typerältä haihattelulta. En kai minä koskaan voisi tuollaista tehdä. Tiettyjen asioiden täytyy tapahtua jotta saa itsestään sen sisun ulos, joka ajaa haihattelusta tekoihin. Pitkän parisuhteen kariutuminen sai minut heräämään todellisuuteen. Maailma on ulottuvillani kunhan vain kurottaudun.
Sain vanhan kaverini innostumaan ideastani ja nyt jaamme saman haaveen: ottaa pyörät alle ja ajaa vain. Matkan tarkoitus ei ole että näkisimme Gibraltarin, tai että tekisimme mahtavan urotyön ja huikean urheilusuorituksen ajamalla tuhansia kilometrejä. Tarkoituksemme on tehdä matkaa rauhassa omaa vauhtia ja kokea vapaus siitä että voi määrätä matkan kulun ja reitin ilman bensamittareiden tuijottamista ja lippujen ostamista. Tarkoitus on myös pitää myös hauskaa, tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja osoittaa että kuka vain voi tehdä tämän kaltaisen matkan ilman suurta fyysistä valmistautumista. Täytyy vain varata tarpeeksi aikaa. (Tosin en tiedä pystymmekö siihen, mutta yrittämään lähdemme elokuun lopussa)
Suunnitelmiimme kuuluu blogin kirjoittaminen, valokuvien ottaminen yhteistyö Bassoradion kanssa ja videopäiväkirjan teko. Matka on jo niin lähellä että perhoset vatsassa melkein kuljettaa minut meren yli Ruotsiin.

Myöpä laitettiin tuonne vasemmalle tuollanen foorumilinkki. Elikkä jos on jotain kommentoitavaa ni sinne voi laittaa juttua meille ni myö luetaan ja vastaillaan.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Ajatusten Tonava.

          Joskus vaan tulee olo, että pää on täynnä... niin siis liikaa ajatuksia. On täysi mahdotottomuus jäädä kotiin istumaan ja miettimään niitä. Olen huomannut kun miettimällä miettii asioita, niin ei niistä valmista tule. Meditaatio ei ole vielä ainakaan saanut minun lukkoja aukeamaan. Joogassakin minua kiinnostaa enemmän se fyysinen puoli ei niinkään se henkinen. Olen kuitenkin löytänyt itselleni tavan jolla saan purettua sisäisiä myrskyjä. Eräänä iltana ehkä kuukausi sitten olin todella ahdistunut. mietin vain liikaa juttuja, oli pakko päästä ulos kämpästä. Oli yksi ensimmäisistä hienoista  kevät illoista. Laitoin Gaslight anthemia soimaan korviin ja lähdin juoksemaan. Juoksin aurinkolahden rantaboulevardia ja kiersin sitten Vuosaarea. Juoksin vajaan tunnin, rääkkäsin itseäni oikein kunnolla. Juoksin niin kovaa kuin pääsin ja kun minusta tuntui, että pitää lopettaa, kiristin vielä hieman vauhtia. Paha olo häipyi. Kun istuin suihkun lattialla väsyneenä olin tyytyväinen. Olin saanut karkotettua ahdistuksen. Se on vähän niin kuin ajatukset olisi solmuinen huonosti keritty lankarulla. Mistään ei saa kiinni, ei löydy päätä, eikä häntää, ja ärsyttää vain räpeltää pintaa. Lanka pitää saada suoraksi, mutta sitä ei saa suoraksi pienessä tilassa niin on pakko lähteä liikkeelle.
           Ei kuitenkaan tarvitse olla mitään suurta ahdistusta jotta pitäisi käydä asioita läpi. Teen tällä hetkellä paljon töitä sen eteen, että olisin mahdollisimman tyytyväinen itseeni ja elämääni. Olen miettinyt asioita mitä minun elämässäni pitää olla ja miten siihen pääsen.  Luovimpiin ratkaisuihin olen päässyt kahden hyvän apuvälineen avulla: kävelyn ja luovan krapulan.
          Taidanpa käydä ensiksi läpi kävelyn ja toinen myöhemmälle ajankohdalle:) No kävely toimii minulle minä teen sitä melko paljon. En tee sitä niin että lähden kävelemään jotain lenkkiä, vaan kävelen päästäkseni paikasta a paikkaan b. Kävely ei siis ole itse tarkoitus. Kävely on väline. Kävely toimii automaationa, mutta siinä ei kuitenkaan voi oikein tehdä mitään samalla. Lukeminen on vaikeaa... tosin olen kyllä kävellessäni kyllä joskus tehnyt sitäkin. Ainoa järkevä homma mitä voi tehdä on miettiä asioita. Ja kävely on sen verran tylsää hommaa että on pakko miettiäkin. Ja kun pohtii asioita niin silloin kävelystä tuleekin aikas mielenkiintoista. Toisaalta voi löytyä kaikenlaisia mielenkiintoisia paikkoja joita ei huomaa nopeasti matkatessaan. Kaikille se ei tietenkään ole se kävely mikä saa ajatukset juoksemaan. Ehkä kävelyn yksi hienous on myös pysähtyminen.
Kuva kävelyreissulta Imatralta. Tuollainen tie
vain kutsuu kävelemään itseään pitkin. 
          Täällä pääkaupunki seudulla kaikki on ainakin niin kiireisiä. Julkinen liikenne kulkee kuin unelma verrattuna siihen mitä se on muualla. Metrot menee neljän minuutin välein silti ihmiset työntää kätensä tai sateenvarjonsa tai jonkun ulokkeen metron sulkeutuvien ovien väliin, jotta pääsisi kotiin katsomaan mielisarjaansa. Kotona tulee niin paljon ohjelmaa että on kiire vaihdella kanavaa että näkee kaiken. Toisaalta on tallentava digiboxi, mutta sitten ihmiset panikoi sitä että ei koskaan kerkeä katsomaan siellä olevia ohjelmia.
Ystäväni kertoi joskus juosseensa bussiin jossain helsingin laitamilla. Hän myöhästyi ja joutui odottamaan 45 minuuttia seuraavaa. Aluksi kismitti mutta kun seisoi melkein tunnin keskellä ei mitään niin oli pakko miettiä asioita. Myöhemmin tutkailtuna oli onni myöhästyä bussista, koska ei olisi koskaan muuten tullut ottaneeksi aikaa asioihin syventymiseen. Joskus se on kuitenkin ihan järkevää.
          Jos mietin vaikka oman päivän rakennetta. Herään aamulla lähden lähden töihin metrolla, jossa luen. Vaihdan bussiin, luen. Saavun töihin teen työt, tauot luen tai jauhan paskaa työkavereiden kanssa. Kotimatkalla luen tai nukun. Sitten järjestelen festareita tai pyöräreissua, pelaan jalkapalloa, kirjoitan tai katson vaikka telkkaria. Käyn nukkumaan. Koko päivän teen jotakin en ehdi pysähtyä. Tällaista voisi jatkua vaikka kuukauden eikä olisi kertaakaan miettinyt, että miten minulla menee. Suorittaa vain ja kiirehtii. Nyt ei ole keksitty mitään mullistavaa, mutta sanotaanko nyt näin että seuraavan kerran kun myöhästyt bussista niin älä odota seuraavaa, vaan kävele yksin vaikka vain muutama pysäkin väli ja päästä ajatusten Tonava virtaamaan vapaasti lävitsesi.



Joonas Ruotsalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti