Södertälje

Eilen hapotuksissamme rankan laivamatkan jälkeen lähdimme laivalta polkemaan. Ensin piti löytää joku paikka mistä saisimme kartan, jolla voisimme suunnistaa Södertäljeen joka oli meidän ensimmäinen etappimme.
Kartan löytyminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa, koska missään ei ollut hyviä pyöräilykarttoja. Loppujen lopuksi suunnistimme Tukholman alueen kartalla niin lähelle Södertäljeä kuin oli mahdollista. Sen jälkeen kun karttamme loppui, etsiskelimme sopivaa nettikahvilaa jossa olisimme voineet päivittää blogisivun. Ympäristö oli erittäin monikulttuurinen ja ystävällisen suomalaismiehen avulla löysimme södertäljeen. Yövyimme läheisessä metsässä. Aamulla huomasimme että laavumme on melko hanurista ks. (ruotsalainen perseen päristin)
Haahuiltuamme Södertäljessä tunnin löysimme pienen nettinurkkauksen Pressbyronista. Täällä näpytellään ja kohta lähdetään Nyköpingiä kohti.

Kuvia lisäillään kun sopiva paikka tulee

Moro ny

Joonas ja Tuomas

Lähdön tunnelmaa.



Menosssa hakemaan varusteita pyöräkaupasta


Ajettiin Rastilasta Katajanokalle. Tässä on vähän luppoaikaa ennen ku päästään laivaan, joten aloitellaan tämänkertaista kirjoitusta tässä samalla kun istutaan puistossa ja rasvataan näitä meidän hienoviritteisiä koneita. Koko viikko on ollut aikamoista haipakkaa. Tuomas saapui tiistaiyönä ja keskiviikosta lähtien joka päivä ollaan liidetty paikasta toiseen hankkimassa tarvikkeita. Tavaroiden hankkiminen oli hauskaa mutta välillä hieman stressaavaa... Tuomas voi omasta puolestaan ainakin sanoa, että hermot meni noin 67,4 kertaa päivässä, mutta toivotaan että nuo hankintareissut ja asioiden hoito siihen kuntoon että voi ilman suurempia huolia poistua maasta epämääräiseksi ajaksi, olivat se tämän reissun hermoille käynein osa. Joskin hieman on epäilyksiä, että näin ei asianlaita välttämättä ole. Positiiviselta vaikuttaa kuitenkin ainakin se että nyt on ensimmäistä kertaa päästy kokeilemaan ajoa kaikki laukut kiinnitettyinä ja täyteen pakattuina, eikä ajaminen tuntunut juuri lainkaan vaikeammalta tai raskaammalta kuin aikaisemmilla kerroilla ilman kantamuksia.

Pyörät täydessä latingissa.



Sen verran on sanottava, että on kyllä keksitty parempiakin tapoja valmistautua tällaisille matkoille kuin meidän tyyli. Toki meidän lähestymistapamme koko asiaan on hyvin avoin ja suunnittelu on jätetty vähemmälle, mutta jokapäiväinen hapotus ja hankinta kierrokset eivät ole hyvä yhdistelmä. Meistä tuntuukin että vaikka alunperin kolme päivää kuulosti ruhtinaalliselta ajalta viimehetken hankintoja varten, kävikin niin, että mitä lähempänä lähtö alkoi olla sitä enemmän tuntui olevan tekemättömiä asioita. Osasyy asiaan saattaa toki olla myös se ettei kummallakaan ole minkäänlaista kokemusta näin pitkäkestoiseen reisuun valmistautumisesta, saati sitten pyörälaukkujen pakkaamisesta.



Organisoinnin taidonnäyte

Tuskan hiki ja pakkaaminen, siinä on toinen huono yhdistelmä. Eilen pääsimme yhdeksän aikaan rastilaan pakkaamaan ja kahteen asti pakattiin, kunnes tulimme tulokseen että on parempi lopettaa ja jatkaa aamulla, koska pää alkoi olla niin jumissa ettei koko touhussa ollut enää järjestelmällisyyden hiventäkään. No, nyt laivaan päästyämme olemme huomanneet jo joitakin parannuksen paikkoja tavaroiden pakkausjärjestyksessä, eikä se varmasti täydellinen tule olemaankaan kuin korkeintaan siinä vaiheessa kun tavaroita puretaankin jo laukuista kotikaappiin.



Muotitietoinen mies muodikkaassa asussaan



Tunnelmat ovat olleet hyvin kaksijakoiset. On mahtavaa lähteä ja innokkaasti odottaa kaikkea tulevaa. Kaikki yllätykset, kaikki vastoinkäymiset, onnistuneet jutut, hajonneet renkaat(koputtaa puuta), uudet ihmiset joita tapaa; ne kaikki on edessä ja niitä odottaa ja niiden kohtaaminen on koko matkan idea. Toisaalta on paljon käynnissä olevia hienoja juttuja mitä olisi kiva jatkaa siellä missä normaalisti elämäänsä viettää. Nyt kuitenkin ollaan pyörien kanssa matkassa ja on turha masistella kaikkia asioita jotka jäävät odottamaan meidän paluutamme. Eli pyritään siihen että mieli pysyy korkealla vaikka vauhti olisikin hieman matalampi.



Loppuun vielä erityiskiitokset Maijulle korvaamattomasta avusta pyörien kanssa sekä makutuomaroinnista pyöräilyhousuja valittaessa. Sekä tietysti Tuomaksen toimittamisesta Helsinkiin, josta kiitokset myös Janelle (auton vauriot tarkastetaan noin kolmen kuukauden kuluttua...;-)) ja Heikille.

Tuomas ja Joonas



Tune your radios to Basso!!

Moro ihmiset!
Vika viikko Suomessa rullaa eteenpäin kuin  Bellraysin Black Lightning. Kiirettä pitää ja on actionia.
No huomenna on erikoinen päivä meille. Meillä on haastattelu Bassoradion ohjelmassa Hikinen iltapäivä siinä neljän hujakoilla. Sitä ennen pitäis käydä hankkimassa kaikenlaista oleellista matkustus välineistöä. Laukuista laseihin trikoista varakumeihin. Saatiin huippu soppari Velo-oxygen nimisestä
pyöräliikkeestä, sijaitsee itäkeskuksen Puhoksella. Kaikenlaisista välineistä tulee listaa vielä tuonne nettisaitille niistä kiinnostuneille.
              Basso kuuluu pääkaupunkiseudulla taajuudella 102,8 ja jos näitä meidän jorinoita haluaa kuulla vaikka asuis jossain muualla niin sekin onnistuu ainakin Basson nettiradion kautta.
Löytyy tuolta------> www.basso.fi

Eipä siinä järjestelyt jatkuu...


Joonas

Perhosia vai lepakoita?

                No niin työt loppu perjantaina ja nyt alkaa viimeiset valmistautumiset seuraavaan kolmen kuukauden koitokseen. Pitkä tie on tultu siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran vakavissaan puhuttiin tästä reissusta joskus viime talvena. Reilun puolen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita. Mie oon huomannu, et perkele sitähän saa hyviä  asioita tapahtumaan itelleen, ku jaksaa ruveta niitä tekemään.
                Nyt meillä on Helkamalta järkätyt pyörät ja viimeisetkin sponsori neuvottelut hoituu ens viikolla.
Moni on kyselly miulta et miten hitossa työ niitä ootte saanu. Mie mietin sitä samaa sillo ku mie aloittelin niiden hankkimista. On ollu ilo huomata miten isojenkin pytinkien päätöksiä tekevät ihmiset on valmiita lähtee mukaan tällaiseen ruohonjuuritason toimintaan. Sain tosi paljon apua alussa parilta kaverilta siihen, että miten sitä omaa juttuu pitää markkinoida ja esittää niille ihmisille joilta jotain lahjoituksia haluu. Kiitti Timppa ja Juppe.
               Puhelimet on soinu ja näppäimistö sauhunnu ku on yrittäny ottaa yhteyttä kaikenlaisiin tahoihin tän homman tiimoilta. Toiset on innostunu heti, toiset on ollu tosi nihkeitä, toiset on antanu ymmärtää että on kiinnostuneita mutta sitten on matto vedetty jalkojen alta. Radio rockin kanssa kävi just näin. Ihan niinku semmosen baarissa alkaneen flirtin jälkeen ois päässy saatille ja sitten kilometrien kävelyn jälkeen ovi vedetään nenän edestä kiinni rappukäytävässä.  Sellanen tuntuu tietysti aina masentavalta, mut toisaalta jokainen onnistuminen ruokkii yrittämään lisää..
                  Lopulta saatiin loistava radiokanva Basso Radio mukaan tähän meidän touhuun. Matkalta tehdäänkin puhelinhaastatteluja sinne. Ja paikan päälläkin pääästään käymään ennen ku lähdetään.
                  Treeniä tässä olis voinu vähän enemmän tehdä mutta nyt on turha sellaisesta haikailla. Fiilis on tosi hyvä. Kaikki kannustuksen sanat mitkä on tullu ni työntää eteen päin ja antaa uskoo siihen touhuun.  Kaikki epäuskoiset päänaukomiset ja kyyniset selitykset siitä miten pitkä se matka on, antaa vaan lisää energia ja saa ajattelemaan että perkele mie näytän että se on mahdollista ja että sen voi tehdä tällane tavan urpokin. Ja eihän tässä mitään ennätyksiä olla tekemässäkään, kunhan matkustetaan.
                  Ihmiset on varmaa kattonu minuu koko viikonlopun ku niinku mie oisin joku vajaaälyinen. On ollu vaa mahdoton peitellä sellasta tyytyväisyyttä ja hyvää oloo mitä tuo homman aikaansaaminen on aiheuttanu. Siksi miulla onkin ollu typerä virne naamalla kokoajan missä ikinä oon mennykkään. Mahassa sellane fiilis et perhosien sijaan siellä liihottaa vaan jotain mahottoman kokosia lepakoita.


Joonas Ruotsalainen
22.8.2011

Helkama

No nnyt saatiin pyörät ja hienot pyörät onkin. Helkama S3000 mallin hybridit, jotka sopii meidän tarkoituksiin mainiosti. Nyt jää vähänlaisesti aikaa totuttautua pyörään mutta käytetään sekin aika sitäkin tehokkaammin hyödyksi. Yhteistyö Helkaman kanssa on ollut uskomattoman helppoa ja miellyttävää. Hommahan lähti käyntiin kun keväällä aloin pommittamaan Helkaman ihmisiä tällä meidän idealla. Kirjoitin sähköposteja ja soittelin sinne. Alusta asti siellä ollaan oltu todella myönteisiä meidän projektin suhteen, ja tuli sellainen vaikutelma että firma on hyvin avoin tämän kaltaisille projekteille ja aina valmis ottamaan huomioon jonkunlaisen uuden mahdollisuuden. Kävin sitten kesäkuussa keskustelemassa heidän luonaan hangossa ja sovimme mitkä pyörät saamme. Nyt ne sitten tulivat.
     No näitä pyöriähän ei  oltais välttämättä saatu ilman toista hienoa ja ennakkoluulotonta firmaa mikä lähti meitä heti alusta alkaen tukemaan. Megalock joka maksoi osan meidän pyöristä. Kiitos Yhteistyöstä molemmat. Matka sen kun lähenee ja kohta alkaa meidän taivallus etelään.
    No nyt hyvien uutisten lisäks jotain huonoakin. Aluksi meitähän oli lähdössä kolme mutta, nyt on enäää kaksi. Karrin oli jäätävä pois reissusta henkilökohtaisista syistä. Emme kanna kaunaa, vaikka seura olis kyllä meille kelvannut. Nyt on vaan jatkettava eteenpäin kahdestaan. Koirat haukkuu ja karaavaani kulkee. Meidän karavaani on toisn vasta lähdossä liikkeelle viikolla 34.

Palaamisiin

Pyöristä tulee kyllä lisää kuvia vielä tänne niistä kiinnostuneille.

Joonas Ruotsalainen