Kahden kaveruksen pyörämatka euroopan halki. Pitkään kytenyt unelma ajaa polkupyörillä Suomesta Euroopan eteläisimpään kohtaan on vihdoin polkaistu liikenteeseen. Varovaisen unelmoinnin sijaan on aloitettu konkreettinen valmistautuminen matkaan. Siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran sain päähäni ajatuksen että olisi hienoa ajaa pyörällä Euroopan halki on jo useita vuosia. Välillä ajatus matkasta on tuntunut vain kaukaiselta haaveelta ja typerältä haihattelulta. En kai minä koskaan voisi tuollaista tehdä. Tiettyjen asioiden täytyy tapahtua jotta saa itsestään sen sisun ulos, joka ajaa haihattelusta tekoihin. Pitkän parisuhteen kariutuminen sai minut heräämään todellisuuteen. Maailma on ulottuvillani kunhan vain kurottaudun.
Sain vanhan kaverini innostumaan ideastani ja nyt jaamme saman haaveen: ottaa pyörät alle ja ajaa vain. Matkan tarkoitus ei ole että näkisimme Gibraltarin, tai että tekisimme mahtavan urotyön ja huikean urheilusuorituksen ajamalla tuhansia kilometrejä. Tarkoituksemme on tehdä matkaa rauhassa omaa vauhtia ja kokea vapaus siitä että voi määrätä matkan kulun ja reitin ilman bensamittareiden tuijottamista ja lippujen ostamista. Tarkoitus on myös pitää myös hauskaa, tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja osoittaa että kuka vain voi tehdä tämän kaltaisen matkan ilman suurta fyysistä valmistautumista. Täytyy vain varata tarpeeksi aikaa. (Tosin en tiedä pystymmekö siihen, mutta yrittämään lähdemme elokuun lopussa)
Suunnitelmiimme kuuluu blogin kirjoittaminen, valokuvien ottaminen yhteistyö Bassoradion kanssa ja videopäiväkirjan teko. Matka on jo niin lähellä että perhoset vatsassa melkein kuljettaa minut meren yli Ruotsiin.

Myöpä laitettiin tuonne vasemmalle tuollanen foorumilinkki. Elikkä jos on jotain kommentoitavaa ni sinne voi laittaa juttua meille ni myö luetaan ja vastaillaan.

lauantai 27. elokuuta 2011

Lähdön tunnelmaa.


Menosssa hakemaan varusteita pyöräkaupasta

Ajettiin Rastilasta Katajanokalle. Tässä on vähän luppoaikaa ennen ku päästään laivaan, joten aloitellaan tämänkertaista kirjoitusta tässä samalla kun istutaan puistossa ja rasvataan näitä meidän hienoviritteisiä koneita. Koko viikko on ollut aikamoista haipakkaa. Tuomas saapui tiistaiyönä ja keskiviikosta lähtien joka päivä ollaan liidetty paikasta toiseen hankkimassa tarvikkeita. Tavaroiden hankkiminen oli hauskaa mutta välillä hieman stressaavaa... Tuomas voi omasta puolestaan ainakin sanoa, että hermot meni noin 67,4 kertaa päivässä, mutta toivotaan että nuo hankintareissut ja asioiden hoito siihen kuntoon että voi ilman suurempia huolia poistua maasta epämääräiseksi ajaksi, olivat se tämän reissun hermoille käynein osa. Joskin hieman on epäilyksiä, että näin ei asianlaita välttämättä ole. Positiiviselta vaikuttaa kuitenkin ainakin se että nyt on ensimmäistä kertaa päästy kokeilemaan ajoa kaikki laukut kiinnitettyinä ja täyteen pakattuina, eikä ajaminen tuntunut juuri lainkaan vaikeammalta tai raskaammalta kuin aikaisemmilla kerroilla ilman kantamuksia.
Pyörät täydessä latingissa.

Sen verran on sanottava, että on kyllä keksitty parempiakin tapoja valmistautua tällaisille matkoille kuin meidän tyyli. Toki meidän lähestymistapamme koko asiaan on hyvin avoin ja suunnittelu on jätetty vähemmälle, mutta jokapäiväinen hapotus ja hankinta kierrokset eivät ole hyvä yhdistelmä. Meistä tuntuukin että vaikka alunperin kolme päivää kuulosti ruhtinaalliselta ajalta viimehetken hankintoja varten, kävikin niin, että mitä lähempänä lähtö alkoi olla sitä enemmän tuntui olevan tekemättömiä asioita. Osasyy asiaan saattaa toki olla myös se ettei kummallakaan ole minkäänlaista kokemusta näin pitkäkestoiseen reisuun valmistautumisesta, saati sitten pyörälaukkujen pakkaamisesta.

Organisoinnin taidonnäyte
Tuskan hiki ja pakkaaminen, siinä on toinen huono yhdistelmä. Eilen pääsimme yhdeksän aikaan rastilaan pakkaamaan ja kahteen asti pakattiin, kunnes tulimme tulokseen että on parempi lopettaa ja jatkaa aamulla, koska pää alkoi olla niin jumissa ettei koko touhussa ollut enää järjestelmällisyyden hiventäkään. No, nyt laivaan päästyämme olemme huomanneet jo joitakin parannuksen paikkoja tavaroiden pakkausjärjestyksessä, eikä se varmasti täydellinen tule olemaankaan kuin korkeintaan siinä vaiheessa kun tavaroita puretaankin jo laukuista kotikaappiin.

Muotitietoinen mies muodikkaassa asussaan

Tunnelmat ovat olleet hyvin kaksijakoiset. On mahtavaa lähteä ja innokkaasti odottaa kaikkea tulevaa. Kaikki yllätykset, kaikki vastoinkäymiset, onnistuneet jutut, hajonneet renkaat(koputtaa puuta), uudet ihmiset joita tapaa; ne kaikki on edessä ja niitä odottaa ja niiden kohtaaminen on koko matkan idea. Toisaalta on paljon käynnissä olevia hienoja juttuja mitä olisi kiva jatkaa siellä missä normaalisti elämäänsä viettää. Nyt kuitenkin ollaan pyörien kanssa matkassa ja on turha masistella kaikkia asioita jotka jäävät odottamaan meidän paluutamme. Eli pyritään siihen että mieli pysyy korkealla vaikka vauhti olisikin hieman matalampi.

Loppuun vielä erityiskiitokset Maijulle korvaamattomasta avusta pyörien kanssa sekä makutuomaroinnista pyöräilyhousuja valittaessa. Sekä tietysti Tuomaksen toimittamisesta Helsinkiin, josta kiitokset myös Janelle (auton vauriot tarkastetaan noin kolmen kuukauden kuluttua...;-)) ja Heikille.

Tuomas ja Joonas


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti