Kohti Ranskan maata ja sen yli!

Tuomas ranskattarien katseiden kiintopisteenä

       Mukavasta lemmenpesämäisestä huoneesta oli vaikea lähteä, mutta kunnon aamiaisen jälkeen raavimme tavaramme kasaan ja häippäsimme. Rustista tarkoituksemme oli syyhkäistä Ranskan sydänmaille. Olimme poukkoilleet Luxemburgin jälkeen Saksan ja Ranskan rajan molemmilla puolilla, mutta nyt menisimme syvälle sisään ja paluuta ei enää olisi. Tuomakselle tämä oli myrkkyä, koska hänelle Ranska, ranskankieli ja ranskalaiset olivat sanalla sanoen hanurista. Olimme ajaneet Reinin vartta parikymmentä kilometriä, kun se alkoi. Tuomas huomasi renkaansa olevan aivan tyhjä. Reikähän sieltä löydettiin, sisuskumi vaihtoon ja matka jatkui. Ensimmäinen iso kaupunki johon törmäisimme oli Mulhouse ja sen pahamaineiset slummit. Ohitimme kaupungin parin yönmustan ranskalais yksilön antamien neuvojen avulla. Luotien väistely ja palavien autojen katku jäi tällä kertaa kokematta.

Pullo viiniä ja patonki ni polvi paranee

         Seurailimme Doubs-joen vartta koilis-lounas suunnassa. Joen varressa oli tähän astisen reissumme kauneimpia maisemia. Pääsimme myös ajamaan pelkissä henkselihousuissa, paahtavan kuuman auringon paisteen meitä käristäessä. Tästä hyvästä saimme hartaan katolisilta kelporanskalaisilta muutaman pitkän tuijotuksen,  muutaman hyväksyvän hymähdyksen ja ehkä jopa joitakin hekumallisia ahnaita viipyileviä katseita. Reittimme kulki Montbeliardin läpi L'Isle-s-le-Doubsiin, jossa jouduimme Joonaksen voimistuvien polvikipujen johdosta huilaamaan yhden iltapäivän ja yön. Apteekista koitimme löytää itsestään kylmenevää jääpussia, mutta se oli tässä maassa liikaa vaadittu ja jouduimme turvautumaan paikallisten suosimaan keinoon. Pari pulloa punaviiniä, patonki tuorejuustolla ja hieman olutta tekivät ihmeitä polvele ja mielialalle, joten joenvarteen pystyttämässämme teltassa hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme taas reippaina liikkeelle.

Lerelaisvelon mies ja kaksi muuta urosta.

   Ranskalaisen voimaillallisen jälkeen olimmekin niin kovassa terässä, että pyyhkäisimme seuraavana päivänä ohi Besanconin, jossa viivyimme kuitenkin sen verran, että vaihdoimme Tuomakselle jälleen uuden sisuskumin, renkaan puhjettua tunnelin synkissä uumenissa tuntemattoman esineen vaikutuksesta. Löysimme kaupungin laitamilta myös loistavan Lerelaisvelo nimisen pyöräkaupan/vuokraamon/korjaamon/kahvilan, jossa saimme uuteen renkaaseen hieman paremmat paineet kuin omalla käsipumpullamme. Kyseistä liikettä piti kaksi herrasmiestä, joilla tuntui olevan rutkasti aikaa matkalaisten ja paikallisten kanssa turinointiin työnteon lomassa. Saimme myös kunnian olla ensimmäiset suomalaiset, jotka pääsivät kirjoittamaan paikan vieraskirjaan ja tulivat ikuistetuksi heidän kuvagalleriaansa. Tästä jatkoimme vielä parisen kymmentä kilometriä St Vit nimiseen kylään, jossa nälkä ajoi meidät mukavasti kutsuvaan pizzeriaan illan jo pimetessä ja kylmetessä. Pizzat olivat suolaisia ja rasvaisia, eli todella herkullisisa ja Joonas oli hyvin tyytyväinen herkulliseen suklaa fondantiinsa. Ainut huono puoli tässä käynnissä oli se, että into lähteä pimeään ja yhä viilenevään yöhön etsimään sopivaa telttapaikkaa oli nyt hyvin alhainen. Muuta mahdollisuutta meillä ei kuitenkaan nähdäksemme ollut ja sopiva, tai ainakin kelvollinen, paikka löytyikin melko pian metsätien varresta. Paikka oli muuten mainio, mutta syrjäisestä sijainnista huolimatta untamme häiritsi mystinen kirjoituskoneen naputus. Epäilimme että asialla olisi kengänsiirtelijän kaukainen serkku, eli vaihteen vaihtelija, mutta pyörät vaikuttivat aamulla kuitenkin koskemattomilta. Ehkä kyseessä oli siis jonkinlainen haamukirjoittaja.
            Hotellitouhotuksesta huolimatta Dole oli hieno kaupnki ja peseydyttyämme lähdimme etsimään josko löytäisimme jostain kelvollista ruokaa. Löysimmekin mukavan terassiravintolan, jota punakka ja pönäkkä rouva tomerasti emännöi. Joonas söi loistavan Mont Dor juusto fonduen ja Tuomas Cocceilletten, tai vastaavan nimisen, kuohkean leivän päälle rakennetun Gratinoidun hyvyden. Tämän jälkeen käkäilimme kaupungilla. Joonaksen varvas oli tulehtunut ja siihen saimme hoitoa paikalliselta yksityiseltä lääkäriltä. Hyräilevä leppoisa mies näpelöi varvasta ja antoi tarvittavat hoitovälineet ja laskutti vaivaiset 23e palveluksistaan. Seuraavana aamuna kävimme Cycle Avenue nimisessä pyräkaupassa säädättämässä Joonaksen jarrut ja ostamassa työkalun, jolla korjata katkenneet ketjut, mikäli sellainen tilanne eteen vielä tulisi. Dolesta lähdimme suuntamaan suoraan etelään. Jouduimme jättämään jokivarret, joten suunnistimme pikkukylästä pikkukylään. Onneksi karttamme tässä kohtaa oli tarpeeksi tarkka, muuten olisimme olleet hukassa pienillä teillä. Lyonissa yhytimme Rhonen, joen jonka vartta alkuperäisissä suunnitelmissamme seuraisimme Marseilleen asti.
         

Tuomas kuvaa kahdella kameralla arvoistaan maisemaa

  Nyt oli epävarmaa, että seuraisimmeko ollenkaan. Lyonissa tarkka karttamme vaihtui mittakaavaltaan suurempaan ja näimme joen varressa pelkästään suuria teitä. Tien varressa nukutun yön jälkeen saavuimme Vienne nimiseen kaupunkiin. Cafe au laitien ja oluiden jälkeen kävimme kysymässä infopisteestä neuvoa siitä, voisimmeko edetä Rhonen vartta pyörillä, sillä molemmilla puolilla Rhonea mäet nousevat nopeasti ja eteneminen hidastuisi roimasti, mikäli joutuisimme näille kukkuloille kipuamaan. Infon ihmiset osasivat hyvää englantia, ei vähiten viehkon Virolaisneidon avustuksen vuoksi. Infosta ystävällinen ranskalaisnainen ohjasti meidät "pyöräreitin" alkuun. Lähdimme jatkamaan matkaa pyöräreittiä pitkin hetken aikaa.Tien päätyttyä jatkoimme suurempaa tietä. Ranskalaispyöräilijä, jota ensin luulimme hollantilaiseksi, ajoi vierellemme ja kertoi, että pyörätie alkaisi tuota pikaa ja se veisi meidät Valenceen asti. Tiedosta iloisina lähdimme paahtamaan eteenpäin. 20km ennen Valencea pysähdyimme viettämään yön Rhonen varteen. Chorizopastan(todella herkullista) syömisen jälkeen makuupussitimme itsemme ja kävimme nukkumaan. Yöllä meidät yllätti melkoinen myrskytuuli ja kiittelimme uudenkarheaa Vaude(TM) telttaamme, joka kesti kovimmatkin tuulet suojaten meitä piiskaavalta sateelta. Aamulla saavuimme Valenceen ja pidämme tässä taas taukoa. Juomme viiniä, kuuntelemme ikivihreitä suomalaisia, Joonas syö Dijonsipsejä ja Tuomas paikallisia maissikakkaroita, kirjoitamme blogia sekä nautimme kotiinpäin kääntyvän junan ravintolavaunun tarjoiluista.

Doubsin varresta maisemaa

Kolme sisuskumia myöhemmin edellisestä päivityksestä

Tämä blogin päivityssysteemi on sen verran perseestä, että nyt tuo muotoilu on ihan hanurista ja me tietokone velhot emme sitä pysty korjaamaan, joten joudutte tyytymään tuollaiseen huonoon ulkoasuun.

Olemme pahoillamme lukukokemuksen suuresta heikentymisestä.

Olemme myös pahoillamme oman tilamme heikentymisestä

Pahoillamme olemme myös tiibetiläisten tilanteesta, viinin korkeasta hinnasta, murisemisesta sekä jalkojen kovettumista.

Mösjööt Ruotsalainen ja Pajunen