 |
| Lasse ja Joonas kuvauksellisina |
Lassen (isäntämme) selkeistä ohjeista huolimatta olimme eksyneet (taas) suuren kaupungin keskustassa. Yksi äänne väärin kadun nimeä sanottaessa ohjasi meidät väärälle puolelle Luxemburgia. No aikamme harhailtuamme oikea talo löytyi ja tutut kasvot katselivat meitä aukeavan autotallin oven takaa. Viimeiset sadat metrit oli suunnistettu ruoan tuoksun perusteella. Lasagne maistui metsäsapuskojen jälkeen hyvällä ruokahalulla. Viiniäkin isäntäväki meille tarjosi ja ketä me muka olemme sellaisista tarjouksista kieltäytymään... Emme ketään. Ardennien raskaiden ylämäkien väsyttäminä olimme pian kuitenkin valmiita painumaan pehkuihin.
 |
| Luxemburgilais miehet arkiasuissaan |
Seuraavana aamuna saimme herkkuja. Kuukauden aikana oli kerennyt tulla ikävä rukiisempaa leipää kuin se mitä muulla Euroopalla on tarjota. Aamiaisella saimmekin kaurapuuroa sekä reissumies ruisleipää. Nämä erinomaiset tuotteet oli hankittu Scandinavia kaupasta, jossa myytiin kaikenlaisia skandinaavien kaipaamia perus elintarvikkeita, kuten supersalmiakkia, ruisleipää, kaurapuuroa ja sinistä lenkkiä. Aamiaisen jälkeen olimme paremmassa tikissä kuin viikkoihin. Siispä edessä oli kaupunkikierros. Tutkailimme kaupungin hienoimmat turisti valokuvaus paikat. Näitä oli lukuisia ja Luxemburg sijaitseekin huikealla paikalla. Vanhat linnakkeiden rauniot ja laaksomaiset maan muodot antavat miljöölle omaleimaisen ja arvokkaan ulkoasun. Paikka on ennen ollut kokonaan linnoitettu ja on helppo uskoa, että se kuka on hallinnut Luxemburgia on ollut aika vahvoilla...
Perinteisin turistikierroksen ja Scan-Shop vierailun jälkeen oli aika siirtyä hieman erilaisen kulttuurin pariin. Ilta alkoi osallistumalla paikallisen Suomi-seuran (FinLux) järjestämälle tutustumisretkelle paikallisen Bofferding- panimon tuotantotiloihin. Vierailu koostui parista esittelyvideosta, kierroksesta panimossa sekä tietysti asiaan kuuluvasta maistelutilaisuudesta. Kaukana oli se romantisoitu kuvitelma munkeista mittailemassa raaka-aineita ja lämpötiloja tarkkaan käsityönä. Nykyaikainen panimo pystyi tuottamaan tuhansia litroja olutta tunnissa muutaman miehen voimin, joten näimme lähinnä liukuhihnoja ja suuria rosterisia käymisastioita. Maistelu onnistui kuitenkin odotusten mukaisesti. Tästä jatkoimme isäntäparimme ystävällisellä opastuksella olutkulttuuriin perehtyvää iltaamme vielä Luxemburgin yöelämän keskukseen, jossa baareja ja yökerhoja sekä iloisia ihmisiä riitti aina aamun pikkutunneille saakka.
Sunnuntaina olikin sitten ohjelmassa pääasiallisesti lepoa ja tulevien päivien reittisuunnitelman laatimista. Ilalla katsoimme vielä mainion Inception nimisen elokuvan ja kävimme nukkumaan, joten maanantai aamuna oli taas hyvä lähteä levänneenä suunnistamaan ulos kaupungista ja kohti Europa-Park huvipuistoa, jota meille kehuttiin niin paljon, että päätimme ottaa asiasta selvää. Lasse tulosti meille ystävällisesti karttoja sekä ohjeita kaupungista poistumiseen, joten selvisimme hieman pienemmällä sähläämisellä kuin yleensä.
 |
Avulias puutyömies
|
Yleensä suurimpia ongelmia meille ovat poistumiset suurista kaupungeista. Joskus on menty pelkällä kompassisuunnalla, koska ei ole ollut tietoa siitä mikä tie johtaa haluamaamme kohteeseen. Tällä kertaa kuitenkin ongelmat alkoivat vasta kaupungista päästyämme ja näin suuria probleemia emme olleet tähän asti kokeneet. Tuomas ajoi bussipysäkin tolppaa päin oheisen sarjakuvan mallin mukaisesti. No, mies oli hieman solmussa, mutta pyörän etuvanne oli täysin ajokelvottomassa kunnossa . Pienen tuumailun ja puhaltelun jälkeen oli ryhdyttävä etsimään keinoa siirtyä suurempaan kaupunkiin, josta voisi löytyä joku pyöräkauppa. Joonas löysikin yllättävän hyvin englantia puhuvan saksalaismiehen pysäkkiä lähellä olleelta pihalta halkojen teko hommista. Tämä tarjosi auliisti Tuomakselle ja ruhjoutuneelle pyörälle kyydin seuraavaan kaupunkiin, sillä aikaa kun Joonas ajoi sinne. Metlach nimisestä kaupungista emme kuitenkaan löytäneet sopivaa vannetta ja uuden vanteen etsiminen jatkuikin vasta seuraavana päivänä Saarbruckenissä. Siirtyminen tapahtui junalla ja tämä periaatteidemme vastainen myönnytys oli kova pala polkemaan tottuneille pyöräsankareille.
 |
| Tuomas maksaa huoltotoimenpiteistä vanhalle jarrulle |
Hetken etsinnän jälkeen löytyi sopiva vanne Radsport Mann nimisestä pyöräkaupasta. Täällä pelkästään saksaa puhunut vanha polkupyöräkonkari haukkui alkuperäisen vannevalintamme täysin ja sanoi että "shimanoo sen olla pitää". Ukko sääti myös ajopelin jarruja ja vaihteita, ja väitti, että "Nyt se kulkee kuin unelma". Pyöräin huollon jälkeen oli vuorossa ajurien huolto. Löysimmekin kulman takaa erinomaisen dönerpaikan josta kebab ja limu irtosi 5 euron huokeaan hintaan. Pöperöinnin jälkeen oli hankittava uusi teltta meidän kehnon laavumme tilalle. Sellainen löytyikin melko halvalla paikallisesta Trekking kaupasta. Saarbruckenistä ajelimme siviilivehkeet päällä pois ja yövyimme pellon reunassa.
Yhden teltassa vietetyn yön jälkeen lähdimme kohti Strassburgia. Eksyimme Phalsburgissa hieman reitiltämme pieneen kylään, josta ajattelimme lähteä pois pientä erittäin jyrkkää kinttupolkua pitkin. Erittäin ystävällinen ranskalaismies kuitenkin osoitti meille huippureitin Luetzenburg nimisen joenvarsikaupungin kautta. Mies ajeli maasturillaan edellä ja me seurasimme tyytyväisenä. Tästä viehkosta pikku kylästä ajoimme kanaalin vartta pitkin suoraan Strassburgiin. Strassburgissa olimme taas hukassa ja taas eräs ystävällinen pyöräilypäällikkö opasti meidät oikean kanaalin varteen, jota voisimme lähteä seuraamaan ulos kaupungista oikeaan suuntaan. Jonkun matkaa ajeltuamme käännyimme hieman syrjempään yöpyäksemme. Pimeän tuloa odotellessamme söimme huippumätöt joenvarressa. Sillä aikaa kun Joonas valmisti ruokaa niin Tuomas kävi hakemassa hyvyyksiä kaupasta, niitä mäyrysimme ahnaasti upouudessa teltassamme.
Kanaalien varsia on todella hyvä ajaa. Kilometrejä tulee melkein kuin itsestään ja maisematkin ovat melko mukavia. Näitä kanaaleja risteilee todella paljon Ranskan ja Saksan rajan tuntumassa. Yleensä kanaalin varrella kulkee asfaltoitu tie, joita olemme ajaneet hyvillä mielin. EuropaPark oli seuraava määränpäämme ja lyhyen päivän poljettuamme saavuimmekin Rust nimiseen kaupunkiin, jossa edellämainuttu, euroopan toiseksi suurin huvipuisto sijaitsee. Täältä saimme erittäin huokean tarjouksen yösijasta eräältä venäläiseltä naiselta. Näytimme kai taas hieman eksyneiltä kun tämä nainen saapui paikalle ja ilmoitti, että hänellä olisi meille sopiva yöpaikka. Yllätykseksemme pelkäksi huoneeksi luulemamme majoitus osoittautuikin huoneistoksi, jossa oli kylpyhuone, eteinen, keittiö, ja makuuhuone. Luksushuoneistosta pulitimme vaivaiset 45 euroa/yö.
 |
| Europaparkissa kuumana päivänä saa myös viilennystä. |
Kun olimme saaneet pestyä pahimman ryöttäisyyden itsestämme pois, lähdimme huvittelemaan Europaparkiin. Lippu maksoi 36e ja se oikeutti kaikkiin laitteisiin. Ajattelimme että aloitetaan pahimmasta ja kampesimme itsemme Silverstariin, koko euroopan suurimpaan vuoristorataan joka 73m korkeudesta syöksyy alas 130km tuntinopeutta. Pieni lusikka ei riittänyt kaaviloimaan sitä kakan määrää pois housuistamme, joka sinne tuon syöksyn alkaessa livahti. Kyytii oli mahtavaa ja tunne laitteesta pois päästyämme oli euforinen. Taarpeeksi suuren lusikan löydettyämme kiertelimme myös muissa laitteissa, mutta mikään ei enää vetänyt vertoja hopeatähdelle. Puistossa oli panostettu muutamaan vetonaulaan ja loput laitteet olivat hieman täytteenä. Ajankohta käynnillemme oli hyvä koska sesonki oli jo ohi, näin ollen jonojen pituudet kestivät inhimillisinä.
Täältä jatkamme taas Ranskaan ja kohta edessä jo kummitteleekin pelon sekaisella kunnioituksella odottamamme Pyreneiden ylitys.
Kaatumistilasto 3-1 Joonakselle
Tässä sarjakuva Tuomaksen onnettomuudesta a'la Joonas
Joonas ja Tuomas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti