 |
| Uku sängyssään. |
Eli Zwollessa olimme Uku Jaatisen, joka muuten on helvetin kova jätkä( laitetaan siulle Uku se tilinumero sähköpostissa) luona yöpymässä. Ukullahan oli melko paljon kaikenlaista opiskeluun liittyvää kiirettä viikonlopun aikana, joten hengailtiin Zwollessa melko paljon omillamme. Se sopi meille vallan mainiosti. Ukun kämppä oli perus opiskelijakämppä, jonka hän jakoi Turdyk nimisen turkkilaisen herrasmiehen kanssa. Turdyk(kavereilleen mr. T) suhtautui meihin mukavasti, vaikka tila oli kortilla. Kahden metsältä haisevan suomalaisen miehen majoittaminen ei ajatuksenakaan ole kovinkaan houkutteleva.
 |
| Tuomas lauantai aamuna valovoimaisena |
Ensimmäinen ilta meni huilaillessa. Perjantaina kävimme romanttishenkisellä illallisella kahdestaan, minkä jälkeen liityimme Ukun ja muiden opiskelijoiden seuraan. Opiskelijoita oli ympäri eurooppaa ja sulauduimme Zwollen tuohon sekalaiseen seurakuntaan kuin sosiaaliset kameleontit.(les cameleonts social sanoo ranskalainen). Ilta sujui rattoisasti ja annoimme suomalaisesta perusjanarista valovoimaisen ja eloisan kuvan. Lauantaina kävimme junalla Amsterdamissa. Pienen hostellihölmöilyn vuoksi visiitti jäi yhden illan mittaiseksi, mikä on aivan liian lyhyt aika tutustua moiseen miljoonakaupunkiin. Kaupunkiin joka on tunnettu monista museoistaan, eloisasta yöelämästään, polkupyöristään, coffee shopeistaan ja syntisistä punaisten lyhtyjen kaduista. Museoista olimme lähellä käydä vodkamuseossa, mutta korkea pääsylipun hinta sai meidät jättämään väliin tämän kutkuttavan jännittävän historiallisen kokemuksen. Punaiset lyhdyt kävimme tsekkaamassa, mutta tähän huviin emme kuitenkaan osallistuneet, vaan tyydyimme tekemään havaintoja kaukaa. Amsterdam oli oiva kaupunki, me emme kuitenkaan sukeltanut sen pyörteisiin kuin syvän meren sukeltaja Mariaanien hautaan, vaan snorklailimme ujosti pinnan lähellä observoiden ja muistiinpanoja tehden.
Edellämainitun hostellihölmöilyn takia nukuimme muutaman tovin amsterdamin juna-asemalla ja otimme aamujunan takaisin Zwolleen. Sunnuntain vietettyjen lepohetkien johdosta olimme maanantaina huikeassa pyöräily iskussa. Yleensä kun olemme pysähtyneet olemme aina jääneet yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Olemme aina laiskoja lähtemään niin myös tällä kertaa. Lähtömme viivästyi noin neljä tuntia. Tämän vuoksi jäimme hieman jälkeen etenemistavoitteestamme. Hollannissa niinkuin myös saksassa tuuli oli koko ajan meille vastainen. Se toi oman hermoja kiristävän mausteensa pyöräilyyn. Toinen mielenkiintoinenkin asia voi jonkun mielestä olla se, että tuo pyöräilijöiden paratiisiksikin kutsuttu maa, on täynnä hienoja polkupyörä reittejä, jotka kiemurtelevat sokkelomaisesti risteillen, alkaen ja loppuen mitä yllättävimmässä paikoissa. Sitä ajelee kaikessa rauhassa hienoa punaisella maalilla päällystettyä sileää asfalttia ja päätyy jonkun jonkun kaupan takapihalle umpikujaan. Systeemihän toimi siellä niin, että pyöräily reiti ovat merkattu vihreillä kylteillä missä on vain joku numero. Numerolla merkataan joku tietty kiinnekohta ja jos sinulla on kartta voit kokoajan seurata menoasi näiden kiinnekohtien avulla. No, nämä kartat ovat melko tyyriitä emmekä me parin päivän vierailun vuoksi halunneet ostaa sellaista. Autoteiden kyltit opastavat seuraavaan kaupunkiin, mutta niitä ei saa ajaa. Pyöräreitit opastaa seuraavaan kiinnekohtaan, mutta kun ei ole mitään hajua että missä mikäkin kiinnekohta sijaitsee. Nooo tästä pienestä avautumisesta saattaa hidasälysempikin ymmärtää, että välillä hampaat kiristyivät ja hollantilaiset perverssit tieverkkojen suunnittelijat kirottiin helvetin alimmille tasoille. Kaikenlaisista vastoinkäymisistä selvittiin kovan kunnon, buddhalaisten mielikuvaharjoitusten sekä kulkupeliemme kääntyvien etupyörien ansiosta. 
Belgiassa meitä odotti päivällinen Joonaksen äidin entisen työkaverin ystävän luona. Tämä mainio polkupyöräintoilija oli kreikkalaisbelgialainen mies nimeltä Nektario Keopetzis. Meidän piti vain syödä ja keskustella hieman pyöräilystä ja jatkaa matkaa, mutta Nektarion sekä hänen vaimonsa Vanessan ylenpalttinen vieraanvaraisuus sai meidät jäämään yöksi. Heillä oli myös kolme pientä lasta Lilas, Momo ja Nina. Nektariolla ja Vanessalla oli erikoisjärjestely nukkumisen suhteen jo ilman meidän tuloakin, joten me nukuimme ulkona teltassa. Tämä sopi meille tietenkin oivasti. Nektario ja Vanessa olivat itse ajaneet muutama vuosi sitten Belgiasta saharaan, joten heillä oli kullan arvoisia neuvoja meidän matkamme varalle. He naureskelivat meidän suunnitelmille ja kertoivat, että reitti-valintamme ei voisi huonompi olla. Nektario pudotteli meille kullan arvoisia neuvoja jatkuvalla syötöllä, samalla kun kaitsi kahta vanhempaa mukulaa. Varsinkin Momo taisi sulattaa Tuomaksen paatuneen ja elämän koventaman sydämen. Kävimme myös De bike nimisessä polkupyöräliikkeessä huoltamassa Joonaksen kulkupeliä, jossa oli ilmaantunut jonkun näköistä vaihde ongelmaa. De biken kokenut pyörämaakari ilmoitti myös että olimme ajaneet koko matkan puolityhjillä renkailla ja nyt kun paineet ovat kohdallaan on polkeminenkin sujunut rattoisammin. Vietimme mahtavan illan Genkissä Nektarion ja hänen perheensä luona ja tuon vierailun hedelmiä pääsimme korjailemaan liikkeelle lähdettyämme.
 |
| Pyöräilypäällikkö ja Tuomas |
Belgia maana oli meille ehkä se, mistä tiesimme vähiten ja mikä oli tarkoitus olla vain tylsä välimaa ennen Luxemburgin pitstoppia. Maa kuitenkin yllätti meidät monellakin tapaa. Luulimme että tämähän on samanlainen tasainen maa kuin hollantikin, mutta Ardenneilla olivatkin rankimmat mäet mitä matkallamme on tähän mennessä vastaan tullut. Meillä olisikin mennyt tuplasti enemmän energiaa ja aikaa ilman Nektarion reitti ohjeita. Seurasimme kanaaleita jotka laskivat Mass nimiseen jokeen. Mass jokea etelään kohti Liegeä. Sieltä ulos meidät opasti paikallinen pyöräily päällikkö jonka nimeä emme tajunneet kysyä, mutta jonka kanssa Tuomaksella oli kunnia poseerata samassa kuvassa. Liegestä jatkoimme Ourthe joen vartta pitkin etelään. Nukuimme yhden yön metsästäjien passipaikalla. Yö oli täynnä kengänsiirtelijöiden kahinaa, villisikojen röhkintää ja kiimaisten peurojen mylvintää. Se jos mikä sai kaksi karskia urosta nukkumaan sikeämmin kuin koskaan. Me nukuimme kuitenkin melko huonosti.
Seuraavana päivänä ajoimme vallankaappaus mielessämme Luxenburgiin. Jossa insideman, Tuomaksen entinen naapuri, tohtorismies Sinkkos Lasse vaimonsa Anskun kanssa meitä jo odottikin Lasagne valmiina.
Kaatumis tilasto: Joonas 3 Tuomas 0
Lyhenteitä matkalta: Pomo = poltettu moottoripyörä
Mopi = mojova pieru
Koha = kova hanu
Sumu = Suomursu(yksi kengänsiirtelijöistä)
Ajotietokoneesta: matkaa takana 1990km
huippunopeus 63km/h
keskinopeus 17,5km/h
No tässä näitä. Myö jatketaa ajelua ja päivittelyä harvakseltaan.
Joonas ja Tuomas
Kovat Hanut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti