Road to Gibraltar 2011: Kööpenhamina!

Tuomas kaupungin ytimessä

Mikä mahtava kaupunki pyöräillä. On vaikea kuvitella, että jossain olisi pyöräilijän helpompi ja mukavampi liikkua kuin kööpenhaminassa. Autoilijat ottavat pyöräilijät hyvin huomioon ja melkein joka paikassa on pyöräilijöille tarkoitettu oma leveä kaista. Alkuun kaikki tien ylitykset hirvittivät, mutta kun ajoimme vain muiden pyörälijöiden mukana homma sujui mukavasti.
Saavuimme kaupunkiin hieman viiden jälkeen. Meillä oli tiedossa osoite jonne meidän piti päästä, mutta tietoa siitä kuinka se tapahtuu ei ollut lainkaan. Ajoimme kaupunkiin sisään ja hieman aikaa ihmeteltyämme, rohkenimme kysyä suuntaa paikalliselta neitokaiselta. Tyttö ei osannut kertoa, mihin meidän piti mennä, mutta tarjoutui näyttämään tietä. Lähdimme seuraamaan häntä, huonoksi onneksemme pian huomasimme, että jonkinlaisen väärinymmärryksen vuoksi meidät oli ohjattu aivan väärälle puolelle kaupunkia. Noooh, neuvokkuuden, älykkyyden ja riipaisevan komean ulkomuotomme ansiosta löysimme perille tuokion haahuiltuamme. Hieman meitä jännitti minkälainen ihminen meitä olisi vastassa, koska kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin kokeillut sohvasurffausta.

Pekka touhuaa

Morottelua huipulta

Pekka osoittautui mahtavaksi tyypiksi. Hänen kanssaan samassa kämpässä asui neljä tyttöä, Karoline(Den), Karina(Den), Hilma(Swe) ja Veronica(Esp). Tunsimme olomme kotoisaksi välittömästi, sillä Pekka otti meidät mukaan omaan elämäänsä siksi aikaa kun hänen luonaan olimme. Hänen kauttaan tutustuimme koko joukkoon mahtavia ihmisiä lukuisista eri maista.

Hamsteri ja Tuomas kirkontornissa

Komeata rakentelua Christianiassa

Ensimmäinen ilta meillä meni palautuessa, Pekka näytti meille muutamaman paikan läheltä missä seuraavana päivänä voisimme käydä. Teimme porukalla hieman ruokaa ja tulimme tutuiksi koko porukan kanssa. Seuraavana päivänä kiertelimme kaupungilla ihmettelemässä. Skippasimme perinteiset nähtävyydet kuten merenneitopatsaan(joka paikallisten mukaan on tylsä). Kiipesimme komeaan 1600-luvulla valmistuneeseen kirkontorniin, josta olikin komeat näkymät yli kaupungin. Tämän jälkeen kävimme pahamaineisessa Christianian vapaakaupungissa tutustumassa hieman erilaiseen elämäntyyliin. Alueella oli ns. Greenlight district josta asiasta kiinnostuneet pystyivät ostamaan mietoja huumausaineita. Tämä on kuitenkin vain pintaa. Christiania on paikka jonka asukkaat ovat normaaleja ihmisiä, jotka ovat valinneet hieman erilaisen tavan elää. Alueella on myös normaaleja kauppoja ja menestyviä yrityksiä, esim. yksi kööpenhaminan suosituimmista polkupyöräliikkeistä. Paikalliset sanovat, että siellä on joka päivä elävää musiikkia ja esimerkiksi kahvikupin hinta on kolmasosa siitä, mitä se on vapaakaupunkialueen ulkopuolella. Yhtäkaikki paikka oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti käymisen arvoimen.
Pekan ystävillä oli tapana kutsua kaverit kylään ja tehdä yhdessä ruokaa. Näin tapahtuikin kahtena illoista joina olimme paikalla. Tämä tarjosi meille loistavan mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä millaista elämää meidän isäntämme viettää. Ensimäisenä illoista me valmistimme poronkäristystä Maatilatorilta saamastamme poron kuivalihasta. Käristys meni kuin kuumille kiville vaikka perinteisen puolukkahillon sijaan espanjalaisvahvistus Quillermo toi appelsiinimarmelaatia. Tämä hieman viritelty resepti nautti suurta suosiota kansan syvissä riveissä. Ruokailun jälkeen oli aika siirtyä ulos asunnosta, koska tytöt olivat aamulla menossa töihin ja kouluun. Pekka, Leni(Est), Quillermo ja me lähdimme tutkailemaan paikallisia ravitsemusliikkeitä.

Illan viettoa Bertrandtin luona.
Vas. Pekka, Karina, Stefanie(Ita), Massimo(Ita)

Toisena iltana oli Quillermon ja Bertrandtin(nimi saattaa olla väärin kirjoitettu) valmistaman oluen maistajaiset. Samanlainen ruoan ja ylitsevuotavaisen ystävyyden ilta oli tiedossa. Illan jälkeen Quillermo näytti meille muutaman mahtavan paikan kööpenhaminan keskustan ulkopuolella.
Meille urheille seikkailijoille Köpiksestä jäi hyvä maku suuhun hampaiden pesun jälkeen. Mahtavat ihmiset ja mukavat illat säilyvät mielissämme pitkään kun vietämme pitkiä ja kylmiä iltoja piiloutuneina saksalaisisiin metsiin.