Kahden kaveruksen pyörämatka euroopan halki. Pitkään kytenyt unelma ajaa polkupyörillä Suomesta Euroopan eteläisimpään kohtaan on vihdoin polkaistu liikenteeseen. Varovaisen unelmoinnin sijaan on aloitettu konkreettinen valmistautuminen matkaan. Siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran sain päähäni ajatuksen että olisi hienoa ajaa pyörällä Euroopan halki on jo useita vuosia. Välillä ajatus matkasta on tuntunut vain kaukaiselta haaveelta ja typerältä haihattelulta. En kai minä koskaan voisi tuollaista tehdä. Tiettyjen asioiden täytyy tapahtua jotta saa itsestään sen sisun ulos, joka ajaa haihattelusta tekoihin. Pitkän parisuhteen kariutuminen sai minut heräämään todellisuuteen. Maailma on ulottuvillani kunhan vain kurottaudun.
Sain vanhan kaverini innostumaan ideastani ja nyt jaamme saman haaveen: ottaa pyörät alle ja ajaa vain. Matkan tarkoitus ei ole että näkisimme Gibraltarin, tai että tekisimme mahtavan urotyön ja huikean urheilusuorituksen ajamalla tuhansia kilometrejä. Tarkoituksemme on tehdä matkaa rauhassa omaa vauhtia ja kokea vapaus siitä että voi määrätä matkan kulun ja reitin ilman bensamittareiden tuijottamista ja lippujen ostamista. Tarkoitus on myös pitää myös hauskaa, tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja osoittaa että kuka vain voi tehdä tämän kaltaisen matkan ilman suurta fyysistä valmistautumista. Täytyy vain varata tarpeeksi aikaa. (Tosin en tiedä pystymmekö siihen, mutta yrittämään lähdemme elokuun lopussa)
Suunnitelmiimme kuuluu blogin kirjoittaminen, valokuvien ottaminen yhteistyö Bassoradion kanssa ja videopäiväkirjan teko. Matka on jo niin lähellä että perhoset vatsassa melkein kuljettaa minut meren yli Ruotsiin.

Myöpä laitettiin tuonne vasemmalle tuollanen foorumilinkki. Elikkä jos on jotain kommentoitavaa ni sinne voi laittaa juttua meille ni myö luetaan ja vastaillaan.

torstai 1. syyskuuta 2011

Ruotsissa tapahtuu.

          Tai sitten ei. Tässä on nyt ehditty ajella Ruotsinmaalla viitisen päivää hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Päivämatkat ovat vaihdelleet 40 - 100km välillä. Tuntuu siltä että matkustusvauhdin voisi tällaisessa maastossa pitää siinä 80-100km/päivä, ilman itsensä ajamista liian koville. Hieman voi tässä kerrata noita alku viikon tapahtumia, jos siitä edellisestä päivityksesta ei kauhean ehjää kuvaa saa.
          Ensimmäinen yö siis vietettiin siinä kämäsessä laavussa. Koska se oli niin seula, päätimme että seuraavana yönä, jos on selkeää, nukumme riippumatoissa. No selkeää oli ja helvetin kylmää. Joonaksella oli kovia rintakipuja kylmyyden takia. Riippumatto oli ergonomisesti helvetin paljon parempi kuin laavu, mutta kylmyys tunkeutui selän kautta koko kehoon. Tämä ongelma ratkaistiin eilen laittamalla telttapatja riippumaton pohjalle. Viime yö olikin paras nukkumamme yö tähän mennessä.
           Norrköpingissä emme nukkuneet kuin vauvat, vaikkakin olimme yötä retkeilymajassa. Ensimmäinen kuiva ja lämmin yö, niinpä ajattelimme pitää sellaista "matkansuunnittelupalaveria" kaupungin keskustan baareissa.Tämä onnistui täydellisesti ja seuraavalle aamulle suunniteltu lähtö siirtyi muutamalla tunnilla. Pienestä kohmelosta huolimatta teimme matkaa reilut 80km. Jalat kiittävät tästä älyn riemuvoitosta, mutta toisaalta ei tänne olla mitään urheilusuorituksia tultu tekemäänkään.
          Olemme huomanneet että yöllä on mukavinta ajaa, koska liikenne rauhoittuu mukavasti ja tuulet yleensä tyyntyvät. Yöllä saa pitkiä pätkiä ajettua melko nopeasti, joskin maisemat ovat melko yksitoikkoisen mustia. Tänään lähdimme taas aamuyöllä ajamaan. Kolmisen tuntia ajeltuamme huomasimme edessämme yksinäisen pyöräilijän punaisessa fleece takissaan. Tämä kaveri on Slava johon tutustuimme muutaman keskustelun aikana. Slavasta on sanottava sen verran, että hän saa meidät näyttämään aivan tissiposkilta tässä meidän matkustusräpistelyssämme. Hän on matkalla aivan kengännauha- budjetilla, ja varustus on mitä on. Mukava mies yhtäkaikki ja nyt hän nukkuu samassa hostellihuoneessa kuin me. Hän on muuten matkalla Pietarista Marokkoon.


Tuomas katselee kaukaisuuten... eli Norrköpingii n.

No Urpojahan myö ollaan, mut jos näkyy paikka minkä
nimi on Pershagen, ni onhan se ikuistettava

Retkikeittimessä valmistettua pekoni-poro-paprika-sipulipastaa
         Tänään oli muutenkin hienoa ajaa, koska pääsimme Vättern-järven rantaan. Ajoimme todella komeiita maisemia täynnä olevaa järven rantaa myötäilevää tietä pitkin n.20km ja ne olivat ehdottomasti kevyimmät ja miellyttävimmät kilometrit tähänastisella matkallamme. Nyt istumme Jönköpingläisen matkustajakodin keittiössä kirjoittamassa tätä ja kohta aiomme siirtyä ansaituille yöunille, jotka saavat tällä kertaa jatkua aamuun saakka.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)